Edward Armas Järnefelt syntyi Viipurissa 14.8.1869, August Alexander Järnefeltin (1833-1896) ja Elisabeth Järnefeltin, os. Clodt von Jürgensburg (1839-1929), perheeseen. Aikaisemmin olivat syntyneet Kasper (1859-1941) lehtori, kääntäjä ja taidekriitikko. Arvid (1861-1932) kirjailija. Erik (Eero)(1863-1937) taidemaalari, Ellida (Liida) (1865-1885) ja Ellen (Elli) (1867-1901). Armaan jälkeen syntyivät vielä Aino (1871-1969), Jean Sibeliuksen puoliso, Hilja (1873-1879) ja Sigrid (Siiri) (1875-1876)
Perheen muutettua Helsinkiin1870, aloitti Armas Järnefelt koulun Suomalaisessa Alkeisopistossa. Kun isä 1884 nimitettiin Kuopion läänin kuvernööriksi, edessä oli muutto Kuopioon. Lukion ja ylioppilastutkinnon Armas Järnefelt suoritti Kuopion Lyseossa. Ylioppilastutkinnon jälkeen oli vuorossa musiikkiopinnot Helsingin Musiikkiopistossa Martin Wegeliuksen johdolla. Musiikkiopistossa Järnefelt tutustui opiston oppilaina olleisiin, neljä vuotta vanhempaan Jean Sibeliukseen (1865-1957) samoin kuin tulevaan vaimoonsa Maikki Pakariseen (1871-1929). Valmistuttuaan Järnefelt lähti syksyllä 1890 opiskelemaan Berliiniin Albert Beckerin ja edelleen 1892 Pariisiin Jules Massenet`n johdolla. Elokuun 25. päivänä 1893 Armas ja Maikki vihittiin Joensuussa. Vuosien 1895-1898 aikana Armas ja Maikki Järnefelt kiersivät Euroopan oopperataloissa (Breslau, Magdeburg, Berlin, Düsseldorf, Bremen, Hamburg ja Dresden), Maikki solistina ja Armas harjoituspianistina tai kapellimestarina. Syys- ja kevätsesonkien välillä samoin kuin kesäisin, he pistäytyivät Suomessa ja konsertoivat eri puolilla Suomea.
Vuodesta 1898 vuoteen 1903 Armas Järnefelt toimi Wiipurin Musiikinystäväin orkesterin johtajana. Sitten seurasivat itse järjestetyt Wagner-viikot juuri valmistuneessa Kansallisteatterissa, vuosina 1904, 1905 ja 1906, jolloin ohjelmiston pääteeman muodosti Richard Wagnerin teokset. Suomessa kuultiin nyt ensi kertaa Valkyyria kokonaisuudessaan.
Kauden 1905-1906 Järnefelt oli kiinnitettynä Tukholman Kuninkaallisen teatterin (sittemmin kuninkaallinen ooppera) orkesterin kapellimestariksi. Martin Wegeliuksen kuoltua yllättäen maaliskuussa 1906 otti Järnefelt vastaan Musiikkiopiston johtajan viran, mutta jo seuraavan vuoden keväällä tultiin Tukholmasta ”oikein miehissä” pyytämään Järnefeltiä takaisin. Järnefelt lupautui Kuninkaallisen Oopperan kapellimestariksi ja hoiti tätä virkaa 25 vuotta kunnes 1932, 63 vuoden ikäisenä siirtyi eläkkeelle.
Kun Armas Järnefelt sai toimen Tukholman oopperan kapellimestarina 1907 ja vaimo, Maikki Järnefelt samanaikaisesti pyrki luomaan uraa italialaisissa oopperataloissa, nimellä Maria Campoferro, tähtäimenään La Scala ja Bayreuth, johti tämä väistämättä avioeroon, joka vahvistettiin 1908.
Kuriositeettina mainittakoon, että sekä Eero, että Armas käyttivät myös Italiassa nimeä Campoferro! Eero Järnefelt signeerasi muutamia maalauksiaan nimellä Erico Campoferro ja Armas painatti ohjelmiin nimekseen Amato Campoferro.
Tukholmasta Järnefelt löysi uuden vaimon. Vuonna 1896 oopperassa debytoinut mezzosopraano Liva (Olivia) Edström (1876-1971) ja Armas Järnefelt vihittiin 1910 Hangossa Suomessa. Kuninkaallisen Oopperan Liva Järnefelt jätti 1926.
Armas Järnefelt erosi Kuninkaallisen oopperan palveluksesta kauden 1931-1932 päätyttyä 63 vuoden ikäisenä, 25 vuoden työskentelyn jälkeen. Viimeisenä johdettavana oli Hans Pfitznerin Das Herz.
Syksyllä 1932 hänet kiinnitettiin Suomalaisen oopperan taiteelliseksi johtajaksi, josta tehtävästä hän erosi neljä vuotta myöhemmin. Suomalaisessa Oopperassa Armas Järnefelt johti lähes puolen vuosisadan kuluessa kaikkiaan 270 esitystä. Vuonna 1936 Järnefeltit muuttivat takaisin Tukholman kotiinsa. Tukholmasta käsin tehtiin sitten vierailuja eri puolille Ruotsia, mukaan lukien vierailut Kuninkaallisessa oopperassa ja Tukholman Konserttiyhdistyksen orkesterin johtajana, samoin kuin usein toistuvat vierailut Suomessa sekä Suomalaisen oopperan että eri orkesterien johtajana.
Kun Neuvostoliitto aloitti vastoin odotuksia sodan marraskuun 30. päivänä 1939, poistui Helsingin Kaupunginorkesterin johtajana toiminut Georg Schnéevoigt maasta ja seuraajaksi jo valittu Tauno Hannikainen jäi palaamatta Amerikasta.
Jo 70 vuotta täyttänyt Armas Järnefelt kutsuttiin johtamaan Helsingin kaupunginorkesteria vierailevana kapellimestarina ja sittemmin pääkapellimestarina. Tukholmasta hän kävikin Helsingissä sotien aikana johtamassa kaiken kaikkiaan 40 konserttia. Viimeisin tämän kauden konsertti oli aselevon kunniaksi järjestetty juhlakonsertti, jossa Järnefelt johti Sibeliuksen 5:nnen sinfonian ja päätteeksi oman kantaattinsa ”Isänmaan kasvot”.
Viimeinen vierailu Kuninkaallisen oopperan kapellimestarina tapahtui 7. huhtikuuta 1950 ja esitys oli Wagnerin ”Parsifal”.
Viimeisen kerran Järnefelt nosti tahtipuikkonsa Helsingin Kaupunginorkesterin ja Radion sinfoniaorkesterin soittajista kootun suurorkesterin edessä joulukuun 8. päivä 1950 Sibeliuksen 85-vuotispäivän kunniaksi järjestetyssä juhlakonsertissa. Itse hän oli tuolloin täyttänyt 81 vuotta.
60 vuotta kestänyt ura toi hänelle useita kunnian- ja huomionosoituksia.
Ruotsista:
- Ensimmäisen Hovikapellimestarin arvon
- Kuninkaallisen Musiikki Akatemian jäsenyyden
- Litteris et Artibus
- Svenska Vasaorden
- Svenska Nordstjärneorden
Suomesta:
- Professorin arvonimen
- Helsingin Yliopiston filosofian kunniatohtorin arvon
- Suomen Leijonan ritarikunta suurristi
- Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta I luokan komentajamerkki
Muista maista:
- Tanskalainen Dannebrogorden
- Norjalainen Olavorden I
- Preussin Kronorden III
- Italian Kronorden
- Belgian Leopoldorden II
Ensimmäinen vierailu Suomalaisessa oopperassa tapahtui 1920-luvulla ja esitys oli Wagnerin ”Tannhäuser”. Viimeinen vierailu Suomalaisessa oopperassa tapahtui 1949, liittyen hänen omiin 80-vuotisjuhlallisuuksiinsa - esitys oli taaskin ”Tannhäuser”. Wagnerin ei jättänyt Järnefeltiä kuolemankaan jälkeen. Siunaustilaisuudessa Tukholmassa soitti Hoviorkesterin kvintetti Tannhäuserin ”Pyhiinvaeltajien kuoron” melodian. Muistotilaisuudessa Helsingin Vanhassa kirkossa soi vuorostaan alkusoitto Wagnerin ”Parsifalista”.
Armas Järnefelt haudattiin Helsinkiin, Hietaniemen hautausmaalle, jonne myös hänen puolisonsa Liva haudattiin 1971.