Klassinen
Armas Järnefelt Edition: Kaikki löytyneet äänitteet 1904–1950 ★★★★★
kulttuuriteko! Armas Järnefelt -seura, tutkija Carl-Gunnar Åhlen ja Musiikkitalossa sijaitseva Fuga-kauppa ovat saaneet kokoon kymmenen cd:n boksin, jolla on kaikki kapellimestari, säveltäjä ja pianisti Armas Järnefeltin (1869–1958) äänitteet vuosilta 1904–1950.
Kävin aikoinaan läpi Yleisradiosta ja Turun Sibelius-museosta löytyvät Järnefeltin johtamat tallenteet Suomalaiset kapellimestarit -kirjaa varten (Otava 2010). Åhlen ottaa mukaan nekin tallenteet (lähinnä Ruotsin radiosta ja yksityiskokoelmista), joista ei ollut kopioita Yleisradiossa. Lisäksi Åhlen on puhdistanut tallenteita krahnuista ja napsuista. Loistavaa!
Järnefelt elvytti Viipurin orkesterin 1890-luvulla ja esitteli omalla riskillään Wagnerin oopperoita Helsingissä 1900-luvun alussa, kunnes ura urkeni Tukholman kuninkaallisessa oopperassa, jossa hän nousi ensimmäiseksi hovikapellimestariksi.
Eläkeiässä hän palasi Suomeen Kansallisoopperamme taiteelliseksi johtajaksi ja sota-aikana vielä Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestariksi.
Aikalaisten mukaan Järnefeltin työtä leimasi nuoruudessa tarttuva into ja vanhana äärimmäinen ammattitaito ja kuivan huumorin sävyttämät sivallukset. Hänen silmilleen ei hypitty.
Ensin kuulemme Järnefeltiä pianistina, kun Maikki Järnefelt laulaa levylle Brahmsin sekä Jean Sibeliuksen ja Järnefeltin itsensä nykymusiikkia vuonna 1904. Laulu-cd:n täydentävät Maikin ja John Forsellin kanssa taltioidut laulut 1907 ja 1912.
Pianistina Järnefeltin sointikulttuuri oli jalo ja soitto ryhdikästä. Ajan tyylin mukaisesti tempot elivät enemmän kuin tasapaksuna nykyaikana.
Erotiikkaa ja temperamenttia uhkunut Maikki sekä John Forsell olivat väkeviä laulajia, kunhan hyväksyy ajan tavat, kuten portaattomat liu’uttelut säveleltä toiselle. Järnefeltin toinen vaimo Liva Edström-Järnefelt teki kunniakkaan uran, mutta hänessä ei ole tallenteilla Maikin kipinää.
John Forsell oli solisti myös ensimmäisissä Järnefeltin johtamissa orkesteritaltioinneissa Tukholmassa 1908. Maamme-laulu soi täysin palkein, samoin otteet d’Albertilta ja Wagnerilta.
Järnefelt vei 1920-luvulla Tukholmasta Berliinin-levytyksiensä solisteiksi esimerkiksi Einar Larssonin ja Greta Södermanin. Vielä ainutlaatuisempia ovat David Stockmanin ja Joel Berglundin kanssa levytetyt Wagner-otteet radiokonsertissa Tukholmassa 1939. Varhaisten levytysten helmi on Aleksandr Glazunovin Vuodenajat-balettimusiikin berliiniläislevytys.
Tukholmassa häntä moitittiin suomalaisten – erityisesti Sibeliuksen – suosimisesta ruotsalaissäveltäjien kustannuksella. On totta, että hän laittoi ruotsalaislaulajat laulamaan Leevi Madetojaa ja Ilmari Hannikaista, mutta levyiltä löytyy yli cd:n verran ruotsalaissäveltäjiä pelätystä kriitikosta Wilhelm Petterson-Bergeristä Wilhelm Stenhammariin. Heistä ei ollut Sibeliuksen tai tanskalaisen Carl Nielsenin kaltaisiksi neroiksi, mutta esimerkiksi Hugo Alfvénin Midsommarvakan berliiniläislevytys on herkullinen. Yhtä innostuneena Järnefelt johti norjalaista Edvard Griegiä 1928.
Järnefelt oli Sibeliuksen opiskelukaveri, joka tuli esitelleeksi säveltäjän Aino-siskolleen, Sibeliuksen tulevalle puolisolle.
Lankomiehet kilpailivat säveltäjinä, kunnes Sibeliuksen ensimmäinen sinfonia teki 1899 niin suuren vaikutuksen, että Järnefelt keskittyi lähinnä pienempiin sävellysmuotoihin.
Kehtolaulusta (Berceuse) tuli Sibeliuksen Valse tristen tapaan kansainvälinen hitti, jonka synnystä Järnefelt on kertonut koskettavasti: taustalla oli ensimmäisen avioliiton päättyminen ja kasvatusvastuun ottaminen pienestä Eva-tyttärestä. ”Istuin sitten surumielisenä nukkuvaa lasta katsellen. Silloin rupesi ikään kuin taivaasta kuulumaan ’Berceuse’ – ja samana yönä vielä sävelsin sen aivan valmiiksi.”
Klassikosta on boksissa kolme tallennetta, joista varhaisin ja paras äänitettiin Berliinissä 1928. (Spotifysta voit kuunnella nykylevytyksen samasta unohtumattomasta melodiasta tästä linkistä).
Huikeaa kulttuurihistoriaa on myös Järnefeltin levytys Laulu tulipunaisesta kukasta -elokuvamusiikkinsa otteista Tukholmassa 1931. Vuonna 1919 valmistunut suomalaisohjaaja Mauritz Stillerin Ruotsissa tehty elokuva oli suurmenestys useissa maissa.
Aulikki Rautawaara lauloi Järnefeltiä upeasti Ruotsissa 1949, ja laajemmista kokonaisuuksista Isänmaan kasvot -kantaatti sai Helsingissä samana vuonna varsin ehjän esityksen.
Boksin huipentaa peräti kolme cd:tä Järnefeltin Sibelius-johtamista. Sibeliuksen yksityiskohtaisimmat koskaan kirjoitetut johtamisohjeet on osoitettu kirjeessä juuri Armas Järnefeltille, ja Järnefeltin Sibelius-tulkinnat ovat yhtä autenttisia kuin Robert Kajanuksen levytykset.
Ne ovat myös yhtä nopeita: Kajanus ja Järnefelt tunsivat ripeät tempot, joilla Sibelius johti sinfonioitaan. Hidastelijoiden aika koitti myöhemmin.
Hassun poikkeuksen muodostaa Finlandia vuodelta 1928, niin kevyeksi lyhennelmäksi se on savikiekolle Berliinissä ahdettu.
Toisenlaisen, vakavan Finlandian Järnefelt taltioi Tukholmassa 22. tammikuussa 1940 talvisodan aikaan. Järnefeltin syvää myötätuntoa Suomea kohtaan edustaa myös kuudennen sinfonian henkevä taltiointi Helsingissä 18. huhtikuuta 1941.
Vuonna 1943 Anja Ignatius sai Sibeliuksen viulukonserton jo menemään henkevästi ja hyvin Hitlerin Berliinissä Järnefeltin johdolla tehdyssä levytyksessä. (Jos käytät Spotifya, voit kuunnella tämän levytyksen myös tästä linkistä.)
Ja vuonna 1945 Järnefelt johti toisen sinfonian Sibeliuksen 80-vuotisjuhlissa lähes identtisillä tempoilla Kajanuksen vuoden 1930 levytyksen kanssa ehkä vähemmän tulisesti, mutta toisaalta hitusen henkevämmin.
Joulukuussa 1950 juhlittiin Sibeliuksen 85 vuoden ikää ja itsekin yli 80-vuotias Järnefelt johti ”viimeisen konserttinsa”. Aulikki Rautawaara lauloi På verandan vid havet ja Koskenlaskijan morsiamet unohtumattoman aristokraattisesti. Väinön virsi ei ole parasta Sibeliusta, mutta Myrskyn alkusoiton Järnefelt johtaa kunnialla ja ensimmäisen sinfonian oikein hyvin.
Boksista käy ilmi, että Järnefelt pyrki sopusuhtaisuuteen ja liioittelemattomuuteen ja kunnioitti pyhyyskokemuksia. Johtamisessa on ajoittain valloittavaa huumoria, kuten Tritsch-Tratsch-polkan levytyksessä, mutta oopperoiden lisäksi hän onnistui erityisen hyvin kaikessa lyyrisessä.
Tästä kaikesta oli cd:nä aikaisemmin helposti saatavissa vain Järnefeltin ja Anja Ignatiuksen levytys Sibeliuksen viulukonsertosta. Ja nyt saimme kaiken tämän. Viiden tähden suoritus!